Kaksitoista ajokuukautta 

Kaksitoista ajokuukautta
Suuri osa pyöräilijöistä rajoittaa ajonsa sulan maan ajaksi, mutta kasvavalle ajajajoukolle pyöräilykausi on kaksitoista kuukautta vuodessa. Kylmä, liukas ja pimeä ovat voitettavissa harkiten varustautumalla.
Moni pyöräilijä laittaa ajokkinsa talviteloille, kun illat pimenevät ja kelit muuttuvat liukkaiksi. Pitävä ajokausi on tosin ollut tänä talvena pitkä, mutta siitä huolimatta useimmat lopettivat ajamisen syys - lokakuussa.

Talviajon esteiksi mainitaan useimmin kylmä, märkä, liukkaus ja pimeys. Esteet eivät ole tuulesta temmattuja, tällaisiahan kelit talvella ovat. Jos ei ole pakkasta, siis kylmää, niin taivaalta tulee vettä tai räntää. Tiet ovat lumisia tai jäisiä, ja ajaminen on sitä hankalampaa, mitä kapeammat ja sileämmät ovat renkaat. Työ- ja koulumatkat ajoittuvat aamuun ja iltaan, joten pääosa ajoista tapahtuu pimeän aikaan.
Talven ajo-olosuhteet ovat siinä määrin haastavat, ettei pyöräilyn lopettaminen syksyllä ole mitenkään kummasteltavaa. Kun kuitenkin osa pyöräilijöistä ajaa kaksitoista kuukautta vuodessa, on hyvä katsoa miten he varustautuvat pyörälenkeilleen.

Kuivana ja lämpimänä
Talvipyöräilyn ensimmäinen ehto on pukeutua ajosään mukaan niin, että ajaja pysyy lämpimänä ja kuivana. Se ei ole läheskään niin vaikeaa, kun se ensi näkemältä tuntuu.
Veden- ja tuulenpitävä ajopuku sopii kaikille talvikeleille, ja on sillä käyttöä monesti kesälläkin. Puvun alle laitetaan lämpötilan vaatima määrä alusvaatteita.
Puvun valinnassa on tärkeää tarkastella, että puseron helma on tiivis ja riittävän pitkä erikoisesti selän puolella. Toinen tärkeä asia on hihojen pituus ja istutus, jotka on syytä varmistaa kokeilemalla puseroa aidossa ajoasennossa. Ajopuseron kauluksen täytyy olla korkea ja sen kiristysmahdollisuus estää viiman tunkeutumisen sisään. Myös housujen sovituksessa on ajateltava ajoasentoa, pyöräilijän takapuoli on pitkällä ja polvet ovat koukussa, joten lahkeissa täytyy olla runsaasti pituutta.
Jalat ja kädet ovat arimmat paleltumille. Jalkineiden päälle vedetyt vedenpitävät suojat lämmittävät hyvin ja kovimmille pakkasille voi hankkia lämpövuoratut suojat. Myös käsineiden on oltava veden- ja tuulenpitävät, ja varren pitää peittää hihansuu. Pyöräilykypärän alle laitettu tiivis huppu pitää pään lämpimänä. Varmasti hyvin toimivat pyöräilypuku ei ole halpa hankinta, mutta sama puku sopii kaikkien ulkoilulajien vaatetukseksi vaativilla keleillä. Pyöräilypuvuissa on heijastimia, mutta tuskin yhdessäkään puvussa niitä on liikaa. Heijastimien lisääminen etenkin lahkeisiin lisää pyöräilijän näkyvyyttä.

Nastoja ja notkeutta
Talviajoon kuuluva liukkaus ja pimeys vaativat pyörän varustelua. Nastarenkaat ovat pätevä lääke liukasteluun. Hyvin nastoitettu rengas pitää kohtuullisesti jopa sileällä jäällä. Nastarenkaiden vaihto syksyisin ja keväisin voi tuntua työläältä, mutta muutaman kerran jälkeen sekin työ käy rutiinilla.
Tehokkaat valot ovat toinen talviajon vaatimus. Pyöräilijän pitää nähdä hyvin ja muun liikenteen pitää nähdä hänet. Valoja ja heijastimia on tuskin koskaan liikaa.

Tekniikka on tullut avuksi. Nyt on tarjolla napadynamoita, joiden toimintaa jää ja lumi ei jarruta. Toisena virtalähteenä on tehokkaita paristoja ja akkuja. Perinteisen hehkulampun tilalle tulleet halogeeni- ja ledvalaisimet ovat moninkerroin tehokkaampia, joten pimeimmällä syksylläkin pyöräilijä voi nähdä hyvin.
Takavalo on yhtä tärkeä kuin etuvalokin, ja taakse ja sivuille näkymistä kannattaa tehostaa erilaisin heijastimin. Pyörään kiinnitetyt heijastimet eivät unohdu koskaan kotiin, kuten irtoheijastimille saattaa käydä.

Syksyt ovat pidentyneet ja keväät aikaistuneet. Vaativien talviajokelien määrä on vähentynyt. Kun tarjolla on yhä parempia välineitä ja toimivia varusteita, on talviajo entistäkin helpompaa.